Nuorena äidiksi

Aloin odottamaan Jasminia 20-vuotiaana. Raskausaikana täytin 21 vuotta. Koen, että 21-vuotias on nuori äiti. Kerrottiin lähipiirille raskaudesta np-ultran jälkeen. Muille tutuille kerrottiin asiasta vasta raskauden näkyvissä. Facebookkiin laitettiin raskaudesta tieto sen jälkeen, kun asiasta kyseltiin meidän sukulaisilta. Pienen kaupungin pahe on, että juorut alkaa liikkuu eikä ihmiset kunnioita toisten päätöksiä kertoa asioista omalla tavallaan ja omaan aikaan. Espoossa asuessa pystyi toisia raskauksia pitää omana tietonaan niin kauan kuin halusi, koska siellä ei juuri tuttuja ollut.

Raskaudesta sai kuulla monenlaista vastaanottoa. Osa porukasta oli onnellisia ja kyseli paljon. Osa sanoi suoraan, että nyt sun elämä on loppu, koska lapsi sitoo sua 24/7. Esikoista odottaessa käy läpi monenlaisia ajatuksia. Raskausaika kypsyttää ajatusta äitiydestä ja sitä millainen äiti haluat lapsille olla.

Itse ajattelen, että on jokaisen oma asia milloin lapsia saa. Ikä on numeroita eikä se kerro oletko hyvä tai huono äiti. Äidiksi tulo kasvatti minua paljon. Taakse jäi huoleton elämä, jolloin ei paljon suunnitellut tulevaa. Lapsen myötä tuli joka hetkinen vastuu, joka iskee silloinkin, kun lasten kanssa ei ole. Kaupassa käydessä yksin, mietti: "Mihin lapsi jäi?". Arki alkoi rullaamaan lapsen ehdoilla. Omista menoista sovittiin toisen kanssa, mutta ei omat menot mihinkään loppuneet. Edelleen pääsin yksin lenkkeileen. Yksin kauppaan. Yksin näkemään ystäviä. Perheenä tehtiin samoja asioita, mitä ennen tehtiin kahdestaan. Itse asiassa yllätys oli, kuinka vähän lapsi rajoitti arkea.

Olen toki joskus miettinyt millaista elämä olisi, jos lapsia olisi tullut vasta myöhemmin. Ehkä elämä olisi jatkunut huolettomana vielä muutamia vuosia. Naimisiin oltaisiin menty ehkä myöhemmin kuin vuonna 2013. Todennäköisesti olisin valmistunut yliopistosta ennen lapsia. Sen jälkeen olisin voinut haluta vakituisen työn ja asunnon. Kiitollinen olen kuitenkin, että asiat menivät kuinka ne oli tarkoitettu. 

Kevät saavu jo

Viime viikko on mennyt kouluhommien parissa. Huomasin vahingossa, että yhden kurssin deadlinet oli samana päivänä, kun eksyin kurssin alustalle. En ollut yhtään muistanut koko koulutöiden palautuksia. Nyt on kurssi suoritettu loppushowta lukuunottamatta. Samoin tuli tehtyä yhden verkkokurssin tehtävät etukäteen, josta tulee arvosana viimeistään huhtikuun lopulla. Lisäksi palautin yhden kirjallisuusesseen, josta tulikin jo tieto hyväksynnästä.

Viime yönä oli taas satanut lunta. Joko kevät voisi saapua? Onneksi aurinko sulattaa lumikinoksia, mutta liian hitaasti. Odotan jo kesäkukkien laittoa, joka taitaa mennä pitemmälle kuin viime vuonna.

Meillä on ollut aiemmin sisäkukkina kevätkaktuksia ja orkidea. Orkidea kuoli, kun onnistuin tiputtamaan sen lattialle. Miikka osti uuden naistenpäivän lahjaksi. Toivottavasti tuo uusi pysyisi elossa. Uusimpana tulokkaana meillä on peikonlehti, jota näkyy paljon sisustuksissa. Olen miettinyt, jos hommaisi sisälle vielä muratin.

Tyttöjen huoneen sisustus

Olen miettinyt kohta vuoden päivät Jasminin huoneen sisustusta. Jassun huone on yläkerrassa. Puolet huoneessa on viistokattoinen, joka hankaloittaa sisustusideoita. Tuohon viistokattoiseen osaan ei tule kovin paljon valoa, kun huoneen ainoa ikkuna sijaitsee toisella puolella huonetta. Jassun huoneessa on yhdellä seinällä maisematapetti Pariisista ja muuten vaaleahko tapetti. Tuo maisematapetti on saanut jo tussista, joten haluaisin repiä sen pois. Tilalle olen miettinyt pelkkää maalia, mutta riippuu vähän pohjasta mihin päädytään. Samalla kertaa tarkoitus olisi repiä myös muut tapetit pois. Muille seinille tulisi perusvalkoinen maali.

Jassulla on ikeasta ostettu tumma sundvikin sänky. Olen miettinyt sängyn hiomista ja maalaamista vaaleaksi, koska tuosta tummasta näkyy kaikki kolhut. Aiemmin Jassulla oli kallax 4-lokeroisena, mutta siirrettiin 4-lokeroinen Sofian huoneeseen. Tilalle Jassu sai valkoisen 8-lokerisen kallaxin, johon mahtuu paremmin lelut.

Mietin Jassulle tuota yllä olevaa Jyskin työpöytää koulupöydäksi. Tuo Jyskin valkoinen klarup ruokapöydän tuoli toimisi hyvin koulupöydän tuolina. Mietin lisäksi seinälle halpa-hallista tuollaista kaksi hyllyistä seinähyllyä ja prismasta pallosarjaa. Tuo pallosarja olisi semmoinen, että se pystyisi olemaan myös öisin päällä, kun valaisee vain vähän.

Vauvavuosi lähenee loppuaan

Ensi viikon perjantaina meillä asustaa jo 11-kuukautta vanha vauva. Ensimmäiset askeleet tulivat lauantaina vahingossa. Minea kävelee jo hyvin, kun pidellään käsistä kiinni. Taitaa olla ajan kysymys, kun alkaa kunnon kävelyharjoitukset sisällä.

Vauvavuoden päättyminen tuntuu aina haikealta, mutta tämä kerta erityisesti. Voi olla, että meillä ei ikinä enää vauvavuotta koeta vaan aika on siirtää katseet tulevaisuuteen ja kohti uusia haasteita ja unelmia. Meidän perheessä on ollut takana kolme erilaista, mutta ihanaa vauvavuotta.

Ensimmäinen vauvavuosi asuttiin kerrostalo kaksiossa. Esikoisen kanssa kaikki oli uutta. Paljon tuli uutta opittavaa ja tuo vuosi oli elämän vuosista kaikista kasvattavin. Vastuu mikä lapsen syntymisen jälkee tulee on aina olemassa taka-raivossa. Lapsen ollessa hoidossakin miettii, että miten hoidossa menee. Kaupassakäynti yksin oli outoa, koska aina oli fiilis, että nyt jotakin unohtui tai puuttui. Jasmin kärsi koliikista vauvana. Iltaisin meillä vain huudettiin useampi tunti eikä mikään auttanut. Pikku hiljaa huudot helpottuivat, kun ikää tuli ja alettiin syömään kiinteitä. Jasmin meni osa-aikaisesti hoitoon jo 9-kuukauden iässä, kun itse menin kesätöihin vanhaan työpaikkaani. Jasminin ollessa 11-kuukautta menimme naimisiin. Olin saanut tiedon opintopaikasta Kuopiosta juuri ennen häitämme. Ehdimme viettää Jasminin 1-vuotissynttärit Raahessa ennen muuttoamme Kuopioon.

Toinen vauvavuosi vietettiin Espoossa. Tuolloin asuntona oli kolmio. Meillä ei ollut juuri tukiverkkoa etelässä. Pidimme Jasminin tuolloin vielä päiväkodissa kahtena päivänä viikossa, joka vastasi samaa kuin olisi käynyt kerhossa. Ei haluttu Sofian syntymän lisäksi mullistaa esikoisen elämää enempää, että olisi vaihdettu päiväkoti kerhoon kesken vuoden. Jälkeenpäin mietittynä tuo oli tosi hyvä ratkaisu. Sain kahtena päivänä viettää aikaa huomioiden vain vauvaa, jolloin hoitui helposti myös vauvan kanssa neuvolat tai kaupassakäynnit. Vuoden aikana käytiin tosi usein Raahessa. Meillä mahtui vuoteen monia juhlia (50-,60- ja jopa 70-vuotissynttärit). Toisen lapsen syntymä nosti esille puheet, että missä halutaan loppuelämä viettää ja mitkä asiat päätökseen vaikuttaa. Kotikaipuu oli syntynyt, jonka lisäksi tukiverkon merkitys nousi esille.

Kolmas vauvavuosi alkoi vain neljä kuukautta edellisen vauvavuoden jälkeen. Riittämättömyyden tunne on tullut tutuksi tänä vuonna. Voisi sanoa, että elämme ruuhkavuosia pahimmillaan. Siitäkin huolimatta uskon, että opintojen alkaminen tuli hyvään saumaan. On rankkaa olla äiti 24/7, joten opinnot pakottaa irtautumaan äitiydestä ja miettimään erilaisia asioita. On ihana käydä 4 tuntia Oulussa (2h matkat ja 2h luento), jonka jälkeen on vastassa iloiset lapset. Ilman Raaheen muuttoa ja tukiverkkoa ei tämä olisi ollut mahdollista. Lapset ovat aina mielissään, kun mummut tai papat käyvät kylässä hoitamassa. Espoovuosien jälkeen osaa arvostaa entisestään tukiverkon merkitystä. On onni, että lapsien elämässä on niin paljon rakkaita ja tärkeitä ihmisiä. 

Viimeisen vauvavuoden jälkeenkin meillä jatkuu elämä entisellään. Opinnot kestävät vielä hetken. Loppuopinnot onnistuukin käytännössä Raahesta käsin. Syksyllä Jasmin aloittaa esikoulun. Sofia menee ehkä kerhoon. Itse opiskelen vielä ainakin syksyn, ehkä jopa kevään. Riippuu miten saan gradun valmiiksi. 

Miten aloittaa sijoittaminen?

Valmistuin 2015 Haaga-Heliasta tradenomiksi suuntautumisena rahoitus, joka käytännössä tarkoittaa sijoituspuolen asioiden perusteiden ymmärtämistä. Jotkut mieltää rahoituksen lainojen parissa työskentelyksi, joten sana rahoitus on hieman harhaanjohtava. Moni tuttu ja tutuntuttu on kysellyt sijoittamisen aloituksesta, sijoitusvinkkejä tai omaa sijoitustaustaa. Tässä pieni katsaus siitä miten itse aloitin vuonna 2013.

Alunperin avasin arvo-osuustilin jo vuonna 2011 ennen Jyväskylään muuttoa, johon muutin opintojen perässä. Lopulta en ikinä ostanut osakkeita, koska pelkäsin säästöjen hupenevan elämiseen. En halunnut nostaa opintolainaa, joten käytin ennemmin omia säästöjä opintotuen lisäksi. Lopulta suljin arvo-osuustilin, koska en kokenut sijoittamista mahdolliseksi tuossa elämän vaiheessa.

Esikoisen synnyttyä vuonna 2012 oli säästöjä päässyt kertymään lisää. Olin luopunut opinto-oikeudesta kotipaikkakunnalle muuton myötä, koska tuolloin tulevaisuudensuunnitelmamme olivat vielä auki. Äitiyslomalla oli aikaa lukea enemmän osakesijoittamisesta, jonka pohjalta päädyin avaamaan arvo-osuustilin nordnettiin. Ensimmäiset osakkeet ostin syksyllä 2012. Ostokohteena oli Nokia ja hankintahinta oli tuolloin alle 2€/kpl. Tarkkaa hintaa en enää muista. Myöhemmin ostin myös muita osakkeita. Ostopäätökset tein intuiitiopohjalta. Jonkun verran tutkin yrityksien tietoja kauppalehden sivuilta (volatiliteetti, osingot, p/e-luku yms). 

Nokialla tein myöhemmin hyvän tilin, koska möin osakkeet pois sen ollessa 6€ luokkaa. Lisäksi Nokia maksoi osingoa vuosittain pl. 2013 vuosi. Kokemusta myös löytyy osakkeista, jotka ovat mennyt konkurssiin/kurssit on laskenut. Osakesijoittaminen on korkea riskistä. Itse olen passiivi sijoittaja. En juuri seuraa kursseja. Sijoitan sen, minkä olen valmis menettämään. 

Vuonna 2013 perehdyin kunnolla osakesijoittamiseen. Sain puolisolta lahjaksa Mika Pesosen kirjan: sijoituspokkari, joka oli tosi helppo lukuinen ja selkeästi selitetty osakesijoittamisen pääpiirteet. Kiinnostuin aiheesta enemmän, jonka vuoksi päädyin hakemaan siirtohaulla Haaga-Heliaan, koska tuolla pystyisi opiskelemaan sijoittamista.

Opinnot sijoittamisen parissa toivat paljon lisää tietoa sijoittamisesta sekä muista sijoitusinstrumenteistä. Vielä olen pitäytynyt pelkissä osakkeissa sekä Helsingin pörssissä. On tärkeää ymmärtää ennen sijoituspäätöksiä millaisiin yhtiöihin sijoittaa ja ennen kaikkea arvioida yhtiöiden tulevaisuuden näkymiä. Tämän myötä seuraan jatkuvasti ajankohtaisia uutisia, keskusteluja sekä luen yrityksen tiedotteita, tilinpäätöksiä ja osavuosikatsauksia. Ostopäätöksiä harkitsen nykyisin kauemmin, koska yrityksen analysointi sijoituskohteena vie enemmän aikaa. Osan kohteista valitsen osingojen perusteella, mutta osassa kohteissa odotan arvonnousua. Markkinoiden laskiessa satsaat osakkeita ja markkinoiden noustessa (osakkeen hinnan noustessa tiettyyn arvoon) myyn voitolla. 

Moni kokee sijoittamisen hankalaksi ja aloitus monesti venyy. Mitä aikaisemmin aloittaa, sitä nopeammin varallisuus voi karttua. Itseäni harmittaa, että aloitin vasta 2012 sekä, että olen sijoittanut vähemmän mitä olisin voinut. Onneksi kuitenkin aloitin edes tuolloin 2012.

Tässä lyhyesti aloittamisvinkit osakesijoittamiseen: 

1. Avaa arvo-osuustili (itse suosittelen joko nordnettiä tai nordeaa riippuen kauppahinnasta). 

2. Perehdy sinua kiinnostaviin yhtiöihin. 

3. Lue tiedotteita, uutisia, keskusteluja (keskusteluista saat erilaista näkökulmaa asioihin, mutta ÄLÄ tee ostopäätöksiä niiden pohjalta).

4. Kaupankäyntikulujen takia kannattaa ostaa osakkeita vähintään 500€-1000€.

5. Seuraavaksi tee toimeksianto pörssiin.

5. Osakkeissa kannattaa riskiä pienentää hajauttamalla eri yhtiöiden osakkeisiin ja eri toimialoille.

Vanhan kodin sisustus

Asuimme ennen Espoossa 3h+k+s reilu 70 neliöisessä rivitalossa. Tuossa asunnossa asuimme muuten kaikista asuimistamme asunnoista pisimpään eli reilut 2 vuotta. Asunnossa oli vaalea laminaatti ja valkoiset seinät lähes kaikkialla. Meidän makuuhuoneessa oli kaksi harmaata seinää. Jasminin huoneessa oli yksi seinä vaaleanpunainen.

Meidän eteinen oli tosi pieni ja ahdas tuulikaappi. Hommattiin ikeasta siihen kenkäkaappi. Lattia oli peruslaminaatti. Suojasin laminaatin muovimatolla, jolloin myös eteisen ilme muuttui kivasti. Tuon kenkäkaapin vasemmalla puolella oli ikeasta naulakko takeille.

Jasminin huoneen päätyseinällä oli vaaleanpunainen sävy. Muut seinät olivat valkoiset. Jouduttiin vuodesohva laittamaan vieraiden takia tuonne huoneeseen. Muualle se ei olisi mahtunut. Sen lisäksi huoneessa oli 4 lokeroinen kallax-hylly ja ikean leikkikeittiö.

Meidän makuuhuoneessa oli kaksi vastakkaista seinää harmaita. Kuvat vääristävät ja näyttävät näissä beigeltä. Makuuhuoneessa oli hemnesin iso lipasto, kaksi seinähyllyä ikeasta, kokovartalopeili sekä jyskin rottinkilipasto, joka toimi yöpöytänä. Myöhemmin näiden lisäksi saimme vielä makuuhuoneeseen mahtumaan pinnasängyn.

Nämä kuvat on aiemmin otettu itselle muistoksi, joten näitä ei ole muokattu.

Yliopistoon amiksesta

Valmistuin ammattiopistosta 2010. Olin jo tuolloin päättänyt hakea yliopistoon. Lukion taustasta olisi ollut hyötyä, mutta yliopisto tuli ajatuksena ajankohtaiseksi vasta ammattiopiston ollessa kesken. En enää tuolloin halunnut keskeyttää sitä ja vaihtaa lukioon. Päätin käydä ammattiopiston loppuun vaikka tuskin tulisin tuolle alalle jäämään, mutta opinnot antaisivat minulle jatko-opiskelu mahdollisuuden.

Syksyllä 2010 tutkin eri yliopistojen vaihtoehtoja. Päädyin hakemaan Jyväskylän yliopistoon keväällä 2011. Historia kiinnosti pääaineena. Kevään alussa luin lukion historian kurssien kirjoja läpi. Muistaakseni kaksi kuukautta ennen koetta tuli ennakkomateriaali internettiin luettavaksi. Tein tuolloin lukusuunnitelman, koska työskentelin samaan aikaa vuorotyössä. Luin aamuvuorojen jälkeen. Heräsin lukemaan ennen iltavuoroja. Yövuorojen aikana luin joko aamulla aikaisin tai iltapäivällä. Vapaapäiviä pidin välillä oman fiiliksen mukaan.

Koepäivän koittaessa olin mennyt vierailulle ystäväni luokse. Hän opasti minut pääsykokeisiin, joiden osallistujamäärä yllätti täysin. Kokeessa jaettiin ennakkomateriaali kaikille. Tämä tieto oli minulla jäänyt väliin, joten yllätys oli positiivinen. Kokeessa kysyttiin kolme kysymystä, johon vastattiin esseenä. Lähdin kokeesta 2,5 tunnin kuluttua, kun 2/3 ihmisistä oli lähtenyt. Olin osannut mielestäni hyvin vastatakysymyksiin, mutta en uskonut kuitenkaan omiin mahdollisuuksiini taustani ja osallistujamäärän vuoksi.

Jäin odottamaan koetuloksia. Tuolloin tuli vielä tieto opiskelupaikasta kirjeitse kotiin eikä opinto-polkuun kuten nykyään. Ystäväni oli sanonut, että kirjeen ollessa ohut, olisi huonona uutisia. Hyväksymiskirje tulisi paksussa kuoressa, koska ohessa olisi erilaisia opuksia.

Muistan vieläkin sen päivän, kun kirje kolahti postiluukusta. Olin juuri puhunut puhelimessa kyseisen ystävän kanssa ja olin turhautunut, että kirjettä ei vieläkään ollut tullut. Kirje saapui melkein heti puhelun loputtua. Voi sitä ilon määrää, kun luin tekstin: HYVÄKSYTTY.

Ruuhkavuosien haasteet

Viimeiset kahdeksan vuotta elämässä ovat olleet sisällöltään tapahtumarikkaita, mutta haastavia. Elämä on välillä tuonut elämään odottamattomia asioita, mutta vastapainona on myös tullut haasteita. Kahdeksan vuoden aikana on tullut muutettua monia kertoja. Samalla on kertynyt myös kokemusta eri kouluista ja koulutusaloista. On tullut mentyä kihloihin sekä vietettyä häät. Suurin asia näiden vuosien aikana on ollut tyttöjen syntyminen. Taka-alalle on saanut väistyä "minäminä" ja tilalle on tullut "äitiminä". Aamulla ensimmäisenä on lapset mielessä. Illalla viimeisenä on lasten asiat mielessä. Välillä tuntuu, että iltaisin käy ylikierroksilla, koska on niin paljon muistettava. Nämäkö on ne kuuluisat ruuhkavuodet?

Suurin haaste näiden ruuhkavuosien aikana on, että oma aika on tuntematon käsite. Välillä saa käydä kaupassa yksin tai salilla yksin. Aloitin syksyllä yliopiston. Koululla ollessani olen vain minä. Se on ainoita paikkoja, jolloin osaan irtautua täysin äidin roolista. Milloin ruuhkavuodet loppuu? Onko silloin jäljellä vain äitiminä?