Synnytys ei ollut yhtään semmonen kuin olin ajattelut. Olin lukenut kaiken maailman synnytyskertomuksia. Oli tietynlainen odotus synnytyksen suhteen, koska elokuvissa ja sarjoissa huudetaan yms. Kun synnytys tapahtui, ei voinut uskoa, että tässä se nyt oli. Uskon kohdallani synnytyksen olleen helpompi ja ei niin kivulias kuin toisilla. Ensisynnyttäjäksi paikat aukeni nopeaa ja kivunlievitykset toimivat. Voin vaan kuvitella, kuin poikki ja kipeä olisin ollut, jos synnytys olisi kestänyt päiväkausia. Useammallakin tutulla on ennen ponnistusvaihetta kivunlievitys lakannut! Itse sain tätäkin lisää hyvissä ajoin ennen ponnistamista.
6.8.2012 aamulla heräsin 5 maissa aamulla vessaan kuten aina ennenkin raskausaikana. Kohdun tietämillä tuntui outo polte. Olin varma, että olin onnistunut hankkimaan itselleni pissatulehduksen ennen synnytystä! Polte kuitenkin vain jatkui ja huomasin mahan kovenevan poltteen aikana. Polte rupesi tulemaan aaltomaisena ja tuntumaan pahemmalta. Heräsi mielessä kysymyksiä: "Nytkö se tapahtuu?, Ei kait tää voi olla nyt sitä?! Jos mä vaan kuvittelen tän kaiken, niinhän?". Yritin mennä maaten, mutta maatessa polte oli pahimmillaan. Ajattelin olevan taas väärä hälytys, joten nousin ylös tekemään sudokua. Polte jatkui ja supistuksia tuntui tulevan jatkuvasti. Jossain vaiheessa aamua aloin kellottamaan niitä. Väli 10 minuuttia, joten ehkä pieni syntyisikin tänään! Kävin miestä herätteleen ylös, jos jossain vaiheessa tulisi lähtö synnärille. Se ei uskonut vieläkään tosi olevan kyseessä ja jatkoi unia! Yritin mennä uudestaan maaten ja kerätä voimia. Ähisin miehen vieressä tuskissaan. Mies kävi jossain vaiheessa lämmittämässä kauratyynyä, jos se helpottaisi oloa (särkylääkettä olin jo aikaisemmin ottanut). Kauratyyny auttoi muutaman minuutin ajan. Menin tämän jälkeen koittamaan onko suihkusta apua. Suihku tuntui vain kauhealta!
12 maissa käytettiin koiraa lenkillä. Lenkin aikana päätä jomotti ja näki tähtiä. Vointi oli muuten hyvä, mitä nyt supistuksen tullessa hieman puuskutti. Kellotin supistuksia. Niitä tuli parhaimmillaan 3-2 min välein. Sanoin miehelle, että mennään kotia pakkaan laukut ja käydään näytillä. Matkaa synnärille oli kuitenkin se tunti, enkä halunnut ottaa mitään riskiä. Pakattiin tavarat ja vietiin koira isälleni hoitoon. Mitä lähemmäs synnäriä päästiin, sitä pitemmäksi supistusväli meni. Synnärille päästessään viimeisestä supistuksesta oli jo 20 min aikaa. Käytin sairaalan pihalla kävelemässä, että supistuksia taas tulisi. Mies oli tässä vaiheessa varma jo väärästä hälytyksestä.
Kello oli noin 15.30, kun mentiin vastaanottolle. Tehtiin sisätutkimus, jossa olin 3cm auki. Ehdotettiin synnytyssaliin siirtoa, koska tilaa oli ja voisin saada kivunlievitystä siellä. Tässä kohdin iski jonkin asteen paniikki, kun tajusi synnytyksen olevan käynnissä. En halunnut saliin, enkä kivunlievitystä. Kyseltiin vointia. Otettiin verenpaineet, jotka olivat 150-155/105-95. Korkeiden paineiden vuoksi haluttiin ottaa pissanäyte, joka olikin 2 plussalla. 16.30 olin auki 4cm. Juteltiin tilanteesta ja totesivat, että näyttää raskausmyrkytys olevan päällä oireiden perusteella. Papereihin tästä ei tulisi merkintää, koska synnytys oli tähän asti edennyt nopeaa, eikä enään otettaisiin verikokeita, joista myrkytys vasta todettaisiin. Kuitenkaan mitään hätää ei olisi, koska tilanne tiedettäisiin. Siirryttiin synnytyssaliin, jossa uusi kätilö tarkisti tilanteen 17.00 5 cm auki. Kätilö toi syötävää, koska aamupalan jälkeen en ollut saanut mitään syötyä. Ruuat tulivat heti ylös, eikä kätilö suositellut ilokaasua. Kätilö ehdotti epiduraalia, mutta uskoin kivuiltani vielä kestävän. Anestesialääkäri oli onneksi kuitenkin tilattu, koska kivut rupesivat olemaan sietämättömät. Epiduraalin sain 18.15, jolloin supistuksen välit oli 2 minuuttia. Ennen epiduraalia olin 6cm auki.
Epiduraalin jälkeen olo oli kuin taivaassa! Supistuksen aikana poltteet tuntuivat nimenomaan selän puolella, enkä supistuksen tullessa pystynyt makaamaan. Oli tuskaa epiduraalin laiton aikana pysyä paikoillaan maaten. Sen laitto ei tuntunut missään verrattuna niihin supistuksiin! Kahdeksan maissa supistukset alkoivat pikku hiljaa tuntumaan ja kipulääkitystä lisättiin. Kätilö tuli 20.15 tarkistaan tilanteen, jolloin olin täysin auki! Sain alkaa harjotteleen ponnistamista. 20.20 aloteltiin ponnistaminen kunnolla. Ponnistaminen oli supistuksiin verrattuna paljon kivuttomampaa! Ajatteli vain, että kohta se on ohi. Vähän ennen pään syntymistä, iski epätoivo. Mies ja kätilö tsemppasivat hyvin! Joten klo 20.38 syntyi tuuhea, tummatukkainen tyttö. Tytöllä oli napanuora 4x kaulan ympärillä, joka katkastiin heti pään synnyttyä. Kätilö hoiti tilanteen siinä kohdin niin hyvin, etten tajunnut hätääntyä yms. Jälkeenpäin olen nähnyt tuosta painajaista, jos napanuora olisi kiristynyt tms.
I vaihe: 15.20 (Sain itse "valita" mistä synnytys laitettiin alkaneeksi. Se laitettiin siitä aamu 5 vaikka supistuksen välit kävivätkin yli 20min välillä.)
II vaihe: 00.18
III vaihe: 00.07
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti