Alkuraskauden ultraa oli kauhulla odotettu. Pelotti, jos ei löytyisikään sykettä tai jos sikiöitä olisi useampi kuin yksi, miten siihen osaisi suhtautua. Avopuoliso on identtinen kaksonen ja meidän puolella suvussa on erimunaisia kaksosia, joten riski saada kaksoset on olemassa. Ultrasta kuitenkin löytyi onneksi vain yksi sikiö, jolla turvotus oli normaalia luokkaa ja kaikki oli muuten kunnossa. Seuloihin ei osallistuttu, joten meillä ei myöskään tuosta turvotuksesta otettu sen kummempia lukemia. Kätilö ainoastaan sanoi, että kertoo, jos turvotus on poikkeavaa. Sikiön pääperämitta oli 61,1mm ja liikkui kohdussa. Sikiö vastasi kaksi päivää isompaa, mitä kuukautisista oli saatu la:ksi, joten se muuttui 4.8.2012 -> 2.8.2012.
Olihan se uskomaton tunne "nähdä" ensimmäistä kertaa oma lapsi. "Tuo pieni on oikeasti meidän lapsi." Mieskin oli yhtä hymyä ja ultran jälkeen saimme hengähtää. Tietoa tulevasta perheenlisäyksestä oli salattu tietoisesti perheeltä ultraan asti. Miehen vanhemmille tämä olisi ensimmäinen lapsenlapsi ja omilleni kahdeksas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti